24. tammikuuta 2011

Selvitymispakkaus

Perjantaina oli viimeinen koulupäivä ja hyvästelin kaikki luokkakaverit vuodeksi. Meidän ihana luokka oli koonnut mulle Suomi-selviytymispakkauksen, jossa oli vaikka mitä Suomi juttuja: salmiakkia, suklaata, purkkaa, ruisleipää, aurinkorasvaa.. Ja sanaristikoita tietty, ettei suomenkieli pääse ruostuun. :-D  Vitsit, ikävä teitä tulee.

Nyt viimeisinä päivinä ennen lähtöö oon käynyt läpi varmaan kaikki mahdolliset tuntemukset. Ei vaan yksinkertaisesti voi uskoo, ettei nää kaikkia rakkaita vuoteen! Ääks. Mut samalla ootan kuitenkin niin paljon tulevaa. 

Pakkaus sujuu yllättävän kivuttomasti. Kaikki on kuitenkin vielä vähän levällään, mutta eiköhän jokainen vaatekappale löydä tiensä matkalaukkuun huomisen päivän aikana.


Huomenna aion vielä singota viime hetken ostoksille ja ylihuomenna sitten onkin tosi kyseessä.







Kyllä tällä pakkauksella vielä pitkälle pötkitään.

18. tammikuuta 2011

7 päivää

Kääks, tasan viikko lähtöön! En voi uskoo, et aika on menny näin nopeesti ja jo ens viikolla oon Australiassa hostperheen luona ja "vietän ensimmäisen yön Australian kodissani", kuten mun isäntäperhe sen sanoisi.

Sen kunniaksi, että lähtöön on enää näin vähän aikaa kartoitan vähän mitä lähtövalmisteluja oon tehnyt ja mitä on vielä tekemättä.

Lähtöö edeltävä paperihässäkkä on nyt viimein takanapäin. Viime viikolla ostettiin jättimatkalaukku, tuliaisia isäntäperheelle (toivottavasti suklaat pysyy laukussa koko matkan ajan!), + muita käytännöllisiä juttuja. Kohtuus tuppaa välillä unohtumaan, saahan sitä tavaraa Ausseistakin ostettuu. Onneks mulla noita muistuttajia riittää ;-) Tarvittavat rokotteet on myös otettu ja koulujutut on kans hoidettu, lukuunottamatta kahta koetta, jotka on vielä huhkittava alta pois. Täytyy kyllä myöntää, että kokeisiin lukeminen kiinnostaa tässä vaiheessa ehkä vähiten maailmassa.





Onneksi tekeminen ei kuitenkaan varmasti lopu kesken: uuden puhelinliittymän avaaminen ja sen käytön opetteleminen on vielä vähän työn alla. Sit pitäis varmistaa kaikki sähkövempainten käyttö jutut, jänniteet yms. Kummitädin lahjakortti, jolla saan mun kameraan muistikortin ja akun on viel törsäämättä. Ja tässä tulee paras: mä en oo aloittanut vielä pakkausta. Onneks pakkausapua on kuitenki tulos. Ja onhan tässä vielä hyvin aikaa, eh?

7. tammikuuta 2011

So, I won't hesitate no more, no more, it cannot wait

Pitkälle on tultu siitä pisteestä, kun keväällä kävelin bussilta kotiin ja mietin miten kertoisin englanniksi vaihtarihaastattelussa itsestäni. Mä oon aina rakastanut matkustelua ja haaveillut ulkomailla asumisesta, mut vaihtariksi lähteminen ei aina oo ollut mulle itsestäänselvyys, vaan harkitsin lähtöä tosi pitkään ja hartaasti. Pyörittelin mielessäni kaikkee kauheeta, mitä voisi tapahtua ja välillä tuntui, että en uskalla. Kotiin jääminen ois kuitenkin ollut liian helppo päätös. Halusin lähteä niin kovasti vaihtoon, että olisin pettänyt itseni aivan täydellisesti, jos olisin jättänyt lähtemättä vaan sen takia, että pelottaa. Jo tähän mennessä on tullut ylitettyä itsensä monesti ja nyt tuntuu, että tän oikeempaa päätöstä en olis voinut tehdä, eikä tän innostuneempi vois olla. Oisin varmaan jossitellut ja harmitellut koko loppuelämäni, jos en ois tarttunut tähän tilaisuuteen.

Kohdemaana Australiakaan ei ollut heti päällimmäisenä mielessä. Ihastus Ausseja kohtaan syntyi pikkuhiljaa oikeestaan vasta siinä vaiheessa, kun aloin tosissani harkita vaihtoa. Mulle tuli tosi vahva tunne siitä, että tää on nyt se mun juttu. Enkä hetkeäkään oo katunut valintaani. Nähtäväksi jää, syveneekö ihastus rakkaudeksi. ;-) 

Vielä ennen jouluakin ajatus lähtemisestä tuntui kaukaiselta. Yllättävän nopeesti aika kuitenkin on mennyt. Edelleenkin on vaikea uskoa, että kohta hyppään koneeseen ja lennän pallon toiselle (paremmalle?!) puolelle. Mutta silti ajatus kaiken rakkaan hyvästelystä tuntuu niin haikeelta.




                        
Kesällä interraililla vaihto-oppilasvuosi tuntui olevan vain kaukainen haave.

2. tammikuuta 2011

Do you come from a land down under?

Täältä siis lähdetään 25.1.2011 Australiaan, Canberraan Hawkerin asuinalueelle toteuttamaan yhden ihmisen unelma! Takana on 7 kuukautta paperisotaa, jännitystä ja spekulointia tulevasta vaihtarivuodesta. Edessä vielä paljon lähtövalmisteluja, lisää jännitystä, sekavia tunteita sekä Suomen hyvästely 10 kuukaudeksi, joka ei tule olemaan helppoa. Innostus on kuitenkin vielä tässä vaiheessa paljon suurempi kuin pelko ja koti-ikävä ajatusta helpottaa se, että isäntäperhe vaikuttaa aivan mahtavalta ja mun tyyppiseltä.

Australiassa mua odottaa kolmen päivän soft landing camp ja sen jälkeen isäntäperheen tapaaminen. Siitä eteenpäin kaikki on vielä auki ;-)